Moni kansalainen hakiessaan erilaisia sosiaalietuuksiaan tuntee kokeneensa veristä vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. Voimia ei tahdo löytyä taisteluun KELA:n, Työvoimatoimiston, Sosiaalitoimiston, eri viranomaisten ja vakuutusyhtiöiden päätöksiä vastaan, vaan katkeroituen niellään ”valitusosoitus” hiljaisuudessa. Ihmisille tunne on aito ja kokemus on oikea – sitä vastaan on turha väitellä.
Itsekin avustaessani ihmisiä valitusten, lausuntojen ja oikaisuvaatimusten teossa olen usein joutunut toteamaan oman riittämättömyyden kapulakielen, pykäläviidakon ja lain tulkintojen sekamelskassa. Onneksi asiantuntija-apua on ollut ystävien kautta saatavilla.
Helsingin kaupungin sosiaaliasiamies ja Vantaan sosiaali- ja potilasasiamies haluaisivat sosiaaliturvajärjestelmään kohdistuvat laiminlyönnit rikoslain piiriin. Päättäjät halutaan rikosvastuuseen äärimmilleen viedystä säästämisestä. Leivättömän pöydän ääreen voisivat joutua määrärahoista päättävät tahot kuten kunta, sairaanhoitopiirit tai valtion julkisyhteisölliset laitokset. Perusturvarikos ei koskettaisi yksittäisiä, perustason sosiaalityöntekijöitä, jotka työssään noudattavat vain ylhäältä annettuja ohjeita.
Perusturvaan kohdistuvan rikoksen avulla saadaan vastavoima jatkuville säästämispaineille. Se toimisi eräänlaisena veneen perälautana turvaamassa, ettei säädettyjä oikeuksia vyörytettäisi yli laidan. Ovatko toimintaohjeet ja tulkinnat lain mukaisia? Vallitseeko kunnissa eri sosiaalietuuksien kohdalla lainmukainen tilanne? Perusturvarikos-lain mahdollisuuksia tulla voimaan lisää esittäjien mielestä se, että nykyinen hallitus turvautui itsekin rikoslakiin Tehyn hoitajalakon aikana.
Lain sisältö voisi olla käänteinen ja samansuuntainen rahoitusmarkkinoiden ”sisäpiiririkoksen” kanssa. Rahoitusmarkkinoilla sisäpiiritiedon hyväksikäyttö omaksi eduksi on sisäpiiririkos, josta seuraa rangaistus. Se on moraalitonta rahan ahneutta ja anastamista sisäpiiritiedon avulla. Perusturvarikos olisi siten sitä, että viranomaisen/päättäjän hallussa ja olemassa olevaa tietoa ei välitetä asiakkaalle hänen hyödykseen ja edukseen. Perusturvarikos kohdistuu saajaan, ja polkee hänen oikeuksia ja oikeusturvaa.
Perusturvarikoksen tunnusmerkkejä voisivat siten olla esimerkiksi että: asiakkaalle ei kerrota ja selvitetä hänen oikeuksiaan - ei neuvota, jos hän ei osaa kysyä. Tulkitaan lainsäädäntöä asiakkaan vahingoksi, käsittelyaikoja venytetään kohtuuttoman pitkiksi, määrärahat säädetään tietoisesti liian alhaisiksi jne..
Sisäpiiriritiedon hyväksikäytön rajaamisella tähdätään siihen, ettei moraalittomasti ahnehdittaisi liikaa. Sosiaaliturvaan kohdistuvien laiminlyöntien saattamisella rikoslain piiriin taas lähtee saajan näkökulmasta, että hän todella saisi hänelle lain mukaan kuuluvat etuudet, ja ettei vietäisi viimeisiäkin.
Tutkijoille olisi työsarkaa selvittää kumpia tapauksia on enemmän – asiakkaan sosiaaliturvan väärinkäyttötapauksia, vai päättäjien ja viranomaisten asiakkaaseen kohdistuvia perusturvan väärinkäyttötapauksia? Mittarina €uro olisi aika hyvä ja selkeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti