Tämä blogikirjoitus syntyy ajallisesti yhtäaikaa TV-jutun kanssa. Ohjelman igressi antaa hieman pohdinta-aikaa siihen, miten sotaveteraanien kuntoutusrahat voivat olla taas lopussa? Missä on mennyt pieleen? Onko varattu alkujaan kuntoutukseen liian vähän määrärahoja? Onko kysyntä ollut suurempaa, kuin on arvioitu? JNE...
Sotaveteraanien asioiden hoitaminen Suomelle on "häpeällinen iäisyyskysymys", joka on tupsahtanut julapuheisiin aina itsenäisyyspäivän lähestyessä. En ymmärrä, jos tahtoa on ja keinot tiedetään - MITEN SOTAVETERAANIEN ASIAT OVAT EDELLEEN HOITAMATTA?
Selittäisikö joku kuinka on voitu selvitä selittelemällä koko sodanjälkeinen aika niin, ettei sotaveteraaniasiaa ole käytännössä hoidettu. Häpeällistä!
Suomen 70.000 sotaveteraanin joukossa on 10.000 sotainvalidia, jotka eivät koskaan ole käyneet kuntoutuksessa. Miksi? Keski-ikä on 86 vuotta, ja poistuma 10 % vuosittain. Tämän vuoden tasosta onsi vuonna määrärahat supistuvat 15 %. Noin 100 kunnassa määrärahaa on ensi vuonna varattu vähemmän kuin tänä vuonna.
Läheltä olen voinut seurata yhden sotaveteraanin elon ehtoopuolta. Sotaveteraanien veljeskodille hän ei aikoinaan päässyt, koska ei ollut sotainvalidi. Hänet sijoitettiin vanhusten palvelutaloon. Minusta se oli väärin. TV ohjelman mukaan saamme ja hankimme "sotavamman toteamiseksi uusia virikkeitä". Mitähän tuokin käytännössä tarkoittaa? Väitän, että "perusteluja selittelyille".
20 vuotiaana haavoittunut sotaveteraani T. on ollut haavoittumisestaan asti tyytyväinen. Tänään hyvä - huomenna parempi!
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol` maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin. Himmetä ei muistot koskaan saa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti