keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Monokansan perilliset

Ennen oli kultapossukerhoa, säästöpossua ja KOP:lla Roope-Ankka säästölipasta. Avain tietysti oli vanhempien takana kanissa. Silti niistä tikkarirahat sai tiirikoitua ulos. Säästä, ja tuhlaa vasta sitten. Nyt opetetaan päinvastaista "Älä ruoki lamaa säästämällä". Mitäs hemmettiä? Eikö säästäväisyys olekkaan hyve - minua on kusetettu. Työväenliikkeen muksuilla oli E- säästökirjaa ja paremmalla väellä (omasta mielestään) S-säästökirjaa.
Aikoinaan 60 -luvun alkupuolella joka syksy koulujen alettua katsottiin viran puolesta "kaikkien koululaisten kengät". Ja se piikki persuuksiin - mitä varten lie Malmin Helka sen tyrkkäs? Minäkin tietysti sain kunnan puolesta "monot" ja sen piikin. Niitä sanottiin kunnan monoiksi ja kunnan piikiksi. Olen siis tallustanut kunnan monoissa sen "piikin" voimalla koulutietäni. Kolme kilometriä suuntaansa - ja paleli. Ei auttanut monot ei - vaikka olivat kunnan välinevarastosta. Sieltä neljänneltä riviltä ylähyllystä, jossa säilytettiin niitä kokoja. Olimme siis monokansaa.
Utsjokelaiset eivät olleet edes meitä - monokansaa - vaan asuivat asuntolassa. Siis vielä alempiarvoisempia, kuin me - kunnan monoissa kulkevat. Utsjokelaiset asuntolassa, mutta me sentään kotona. Siis he huonompia. Kulkivatkohan Utsjoen monoissa ja tiirikoivatkohan tikkarirahat, entäs se piikki? Puhuivatkin vielä omaa kieltänsä, ja suomea vain pyydettäessä, tai kiusattaessa. Vieläpä toisen kunnan alueella. Liekö vielä kustannuksella?
Kannattaakohan itseään pyrkiä nostamaan painamalla toista samanlaisessa asemassa olevaa vain taustan vuoksi? Tämä maltilliseksi kannanotoksi tähän maahanmuuttokeskusteluun. Ilmoittaudun "maahanmuuttokriittisten"eturiviin.

Ei kommentteja: