keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Riskirahaa ja demokratiaa

Keskusta on raha- asioissaan pahemman laatuisessa myrskyn silmässä. Pääministeriä hiillostetaan tietämisestään, vaikka grillikaudelle ilmat eivät vielä ole suosiolliset. Tiesikö hän? Missä tiesi? Jos ei tiennyt! Niin miksi ei tiennyt? Uhrataan Kelmi Korhonen! Hän tiesi! Kelmin uhraaminen nyt ei taida riittää! Vanhasesta tulee prosessin jälkeen Rampa Ankka. Uskottavuus on mennyt pyytämättä ja tilaamatta.

Kepu ei silti ole yksin! Kokoomus on saanut! SDP on saanut! Ja kaikki muut. Osa kahisevaa - osa kilisevää. Tässä järjestelmässä rahan antaminen ja ottaminen on ollut vallan väline puolueiden sisällä ja niiden välillä. Sisäpiiri ja luotetut ovat olleet saamapuolella, ja saamastaan olleet hiljaa ja kuuliaisia. Osa järjestelmää!

Mikä vallassa viehättää niin paljon, että sen tavoitteleminen panee satsaamaan "omat ja varastetut" varat? Ökykampanjoiden tarkoitusperät ovat vähintäänki kyseenalaiset! Useamman kymppitonnin, jopa yli sadantuhannen satsaukset eduskunta- tai meppipaikkaan panee kysymään niiden mielekkyyden perään? Kysymys kohdistuu ehdokkaalle itselleen ja hänen rahoittajilleen. Mitä rahalla saa?

Olen pirun ilkikurinen, ja hyvilläni siitä, että käytettävissä olevan rahan määrällä ei sittenkään ole ratkaisevaa osuutta ehdokkaan saamaan kansan kannatukseen.

Olen mieltynyt ohjeeseen "Annetut siivet ei sinua kannata!"

Ei kommentteja: