Talvi-, jatko- ja Lapin sodista Suomeen syntyi 95.000 sotainvalidin ryhmä. Nuoria miehiä, jotka odottivat elämältään muuta, kuin sotainvalidin osaa. Se kuitenkin lankesi. Nyt tänään Suomessa 16 – 24 vuotiaista nuorista sama määrä, noin 90.000 on heikossa jamassa. Esimerkiksi vuodessa noin 1800 nuorta siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi.
Lipaskeräyksiä ei näy – taivastelua ja päidenpuistelua kylläkin. Jokainen heistä maksaa noin miljoonan 60 v. päiväänsä mennessä, jos sitä päiväänsä viettävät ja näkevät. Terveyserojen kasvu hyvinvoivien ja huono-osaisten välillä alkaa näkyä kylänraiteilla ja kaduilla entistä selvemmin ja varhaisemmassa vaiheessa.
Mitä me heille vastaamme ja annamme? Keppiä, kuria, sanktioita, karensseja, kursseja, porkkanoita tms. vai mahdollisuuden ottaa uusi suunta rakentaa tulevaisuutta. Sehän on mahdollista. Täydellisiä elämän umpiperiä ei ole, josta ei olisi väylää eteenpäin. Kyse on poliittisista arvovalinnoista. Näitä arvovalintoja on tehty mm. jo silloin, kun Suomen kansallisvarallisuus oli nykyistä matalammalla tasolla. Sotien jälkeen olimme köyhä maa – mutta tänään varallisuutta on.
Näin sotienjälkeistä Suomea rakennettiin - Nyt on jakovara ja kestävyysvaje
Suuria arvovalintoja tehtiin, kun luotiin työeläke-, lapsilisä-, terveydenhoito- ja peruskoulujärjestelmä. Rakennettiin vuokra-asuntoja, vanhainkoteja, päiväkoteja ja koulurakennuksia. Suurena tavoitteena oli luoda hyvinvointiyhteiskunta, jossa kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet. Tuloerot olisivat matalat. Niitä tasataan tulonsiirtojen ja verotuksen keinoin, ja ketään ei pudoteta kyydistä. Tästä suuresta linjasta poliittinen oikeisto nyt pyrkii luopumaan.
Viime eduskuntavaalien alla markkinoitiin termi jakovara. Nyt jälleen on uusi termi käytössä. Sillä pyritään perustelemaan harjoitetun politiikan ”ainoaa mahdollista oikeutusta”. Ei muka ole vaihtoehtoja. Nyt hoetaan valtiontalouden kestävyysvajeesta. Kumpikin käsite viittaa rahaan, ja sen puutteeseen. Ei ole varaa jakaa. Tai lompsasta menee enemmän rahaa kuin sinne tulee.
Varakkaiden verohuojennuksilla se vaje on synnytetty. Siihen on käytetty noin kuusi miljardia. Kataisen suulla julistetaan 10 miljardin vajeesta. Tutkijat puolittavat vajeen siitä puoleen. Leikkauslistat ovat jo kaapissa valmiina, vaikka se halutaan kiistää. Väitän, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa linjaa, politiikassa on aina vaihtoehtoja. Suomi ei voi menestyä Pikku-Amerikkana, jossa raja railona ammottaa menestyjien ja kelkasta pudotettujen välillä.
Lex Soininvaara teemavuoden "kohokohta"
Suomen osalta ”Köyhyyden teemavuosi” päättyi nolosti. Hallituskoalitio runnoi läpi nuoria kurmuuttavan ”Lex Soininvaara” - lain. Tämä pakotuslaki ei ole oikea ratkaisu. Ennustan, että kuntien sosiaalityöntekijät vielä pähkäilevät, kuinka tuota lakia kunnissa sovelletaan, ja mihin raja kussakin yksittäistapauksessa vedetään.
Nuorten keskuudessa tehdyn tutkimuksen mukaan ”Elä sossun tuella”- elämäntaparyhmä on marginaalisen pieni. Valtaosa nuorista haluaa ihan oikeasti rakentaa omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan tosissaan - omien edellytystensä mukaan. Tämä on mahdollista.
Nuorten työurat on saatava alkuun heti valmistumisen jälkeen. Siinä hyvä väline on nuorten työpaikkatakuu esim. 9 kuukaudeksi. Koulutusta vastaavaa työtä, oikeassa työpaikassa ja oikeilla työehdoilla.
Jos ei ole yhtään rahaa - monet rupee köyhiksi (Joonas 6 v.).
Lapsilisäjärjestelmän aikaansaaminen on poliittisen vasemmiston yksi merkittävimmistä saavutuksista. On kunniaton ja suuri vääryys, että nykyisin lapsilisät leikkaavat toimeentulotukea juuri niiltä, jotka sitä kaikkein eniten tarvitsisivat - pienituloisilta lapsiperheiltä.
Olisin kuitenkin typerä populisti, jos nyt julistaisin, että ”rikkailta lapsilisät pois”. Niitä ei montaa Suomessa ole. Ongelmana ei ole hyväosaisten lapsilisät, vaan se, että toimeentulotuen saajilta ne otetaan pois. Köyhän lapsellakin on oikeus lapsilisään.
Annetut siivet eivät kanna
Hyvinvointi syntyy työstä. Se on minun perusväittämäni sekä yleisesti, että yksilötasolla. Ei voi jakaa, jos ensin ei ole synnytetty yhteistä jaettavaa. Siksi korostan vaalikampanjassani työn ja yrittäjyyden merkitystä. Haluan lappilaisille yrityksille kasvot. Sama koskee työntekijöitä. Kuka tekee, millä ehdoilla ja oikeuksilla. Harmaa talous on Lapille enemmän kuin turmioksi.
Lappi elää luonnostaan. Täällä Sodankylässä kaivokset ovat synnyttäneet tarpeen uudenlaiselle kaivosalan koulutukselle. Se luo monelle nuorelle mahdollisuuden kouluttautua ja työllistyä Lappiin. Samalla se tuo uudenlaista osaamista maakuntaan. En ymmärrä niitä puheita, joissa väheksytään maakunnan suurten hankkeiden merkitystä.
Annetut siivet eivät kanna. Olen syntynyt Ivalossa. Asun Rovaniemellä, ja käyn töissä Saariselällä. Olen mielelläni Keskisen- ja Pohjois-Lapin kansanedustajaehdokas. Kenenkään saappaisiin en ole astumassa. Oma kampanjani on aidosti minun näköinen.
”Rohkeutta on välittää”- on vaali-iskulauseeni. Se on suoraan muotoiltu Vasemmistoliiton tunnuksesta ”Rikkautta jolla on arvoa”.
Puheenvuoro Sodankylän Vasemmiston kokouksessa 30.1.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti