Vähemmälle huomiolle tapauksessa on jäänyt Soinin toteamus siitä, että "Halla-ahon asema hallintovalio-kunnan puheenjohtajana olisikin nyt koko eduskunnan käsissä". Onko tämä tulkittavissa vain Timon panosten lisäykseksi omissa kurinpitotoimissaan, vai onko kanta muuttunut?
Osmo Soninvaara kommentoi tätä samaa asiaa blogissaan "Jäitä hattuun, Jungner"
"On erittäin tärkeä periaate, että eduskunnassa noudatetaan valiokuntien puheenjohtajuuksissa suhteellisuusperiaatetta. Tästä poikkeaminen olisi iso periaatteellinen asia. Olisi erittäin arveluttavaa viedä tuota paikkaa perussuomalaisilta tai vaatia, että muut puolueet saisivat valita perussuomalaisten edustajan. Valiokunnan puheenjohtajan valinta on perussuomalaisten asia. Heille kuuluu tietysti myös vastuu valinnasta."
Soininvaaran kanssa olen samaa mieltä, että suhteellisuusperiaatetta valiokuntien puheenjohtajuuksissa on hyvä noudattaa. Se ei kuitenkaan voi merkitä sitä, että jyvitetyllä puolueella olisi yksioikeus nimitettävän henkilön suhteen, jota kaikki äänestävät - tahdostaan tai tahtomattomattaan, koska näin on sovittu.
Puolueiden esittämien ehdokkaiden olisi hyvä käydä jonkinlainen kuulemismenettely, jotta valittava henkilö voisi nauttia koko eduskunnan luottamusta. Vain oman puolueen tukeen nojaaminen on aika ohut selkänoja tehtävässä, joka koskee keskeistä roolia koko eduskunnan työssä. Kysymys asettuu siten, että onko puheenjohtaja vai puolueen edustaja jossain koko eduskunnan elimessä, joka tarvitsee vain puolueensa luottamuksen? Vai koko eduskunnan keskeinen toimija, jonka puoluetaustastaan huolimatta tulisi nauttia koko eduskunnan luottamusta?
Nykyinen tilanne on johtanut paradoksiin. Siinä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Soini ajoi tahtonsa läpi erottaa hallintovaliokunnan puheenjohtaja Halla-aho eduskuntaryhmästään. Molemmat koko eduskunnan keskeisijä toimijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti