Käynnissä olevien presidentinvaalien ratkaisu- ja kiriviikko alkaa. Kun muistelee syksyn asetelmia, niin huomaa niiden muuttuneen täysin toisenlaisiksi.
Ensin tämän piti olla Niinistölle selvää pässinlihaa, eikä se ole vieläkään poissuljettu. Riippuu äänestysaktiivisuudesta. Väyrynen raivasi tiensä ehdokasjoukkoon, omien vastustuksesta huolimatta. Haavisto muovasi itsestään uskottavan haastajan joulunalusviikolla. Kantaako noste sosiaalisessa mediassa todellisuudessa myös äänestyskoppiin asti?
Lipponen oli vahva haastaja, mutta kärtysi itsensä sivuraiteelle. Demariehdokkaan luvut ovat karseita ja laskevia (- 4% joulukuusta). Onko usko jo mennyt? Soini ei ole vedossa ja kannatus on laskeva. Näistä hedelmistä nauttii nyt Väyrynen. Veikö aurinkoloma Timolta otteen ja tuntuman vaalikampanjaan?
Vasemmistoliitto etsi naisehdokasta melkeinpä jahkailuun asti. Miksi? Arhinmäki – nuori mies 35 v. vasemmistolainen, Nato -vastainen, kulttuuriministeri yms. Ehdokasrivistössä oli selkeä Arhiksen mentävä aukko. Arhinmäki on jo kirinyt Lipposen ohi. Soinikin puuskuttaa ihan nenän edessä.
Ongelmallisia kannatusmuutokset ovat niille, jotka ovat kyllästymiseen asti toitottaneet “taktisen äänestämisen” välttämättömyydestä. Ovatko he olleet lainkaan kartalla, kun ovat luokitelleet median tavoin ehdokkaita sellaisiin, joilla olisi “mahdollisuuksia” ja sellaisiin, joilla ei pitäisi olla “mitään mahdollisuuksia” toiselle kierrokselle.
Yltääkö vasemmistolainen ehdokas toiselle kierrokselle? Se riippuu kannattajien tahdosta. Tahdommeko sitä vai emme? Itse ehdokas on jaksanut ja suoriutunut työstään erinomaisesti. Toisen kierroksen mahdollisuus on siten selkeästi “omissa käsissämme”.
Ja lopuksi se äänestämisen “sietämätön helppous”. Vastataan vain kysymykseen: “Ketä kannatat Suomen seuraavaksi presidentiksi?” Muu on turhaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti