tiistai 18. joulukuuta 2012

Malttamattomat hermot

Joillakin on lehmän hermot. Toisilla ei hermoja lainkaan, ja kolmas on heikkohermoinen. Toisin sanoin kuvattuna yhdellä on pitkä jänne, toisella lyhyt jänne ja kolmennella ei jännettä laisinkaan. Kaikki nämä tyypit luulen kohdanneeni. Käytän sanaa "luulen", koska en ole aivan varma.

Lapissa on legendana "Lanko-Pekan" sanonta "Se on heikoilla, joka hermostuu" tai "Se on luonteen heikkoutta, jos Lapissa tinkauksen häviää". Mene ja tiedä. Onko noissa perää? Vissi elämänviisaus niissä kuitenkin piilee. Älä hermostu - malta. Odota vielä. Katso se heikkouden kohta.

Keskustelussa tuo "heikkohermoisuus" tulee selvimmin esille. Puheenvuoro vaihtuu yleensä vasta, kun vastapuoli on sanonut sanottavansa. Malttamaton ei jaksa odottaa tuota momentumia, vaan iskee päälle ja keskeyttää jo pilkusta, vaikka lause päättyy vasta pisteeseen.

Tällaisella keskustelijalla on malttamattomat hermot. Varmuudella tuo keskustelu latistuu tinkaamisen asteelle. "Juupas eipäs"- jankaamiseen. Senhän tietää, miten siinä käy? Luonteella voittaa, ja sen puutteella häviää.

Nyt kun olen viisastellut, lukijalla on oikeus kysyä "Millaiset hermot itselläsi on?" Vastaan itselleni ja muille - Ärsyttävän pitkäjänteiset ja hitaasti syttyvät. Miltei jopa veltot.


1 kommentti:

Leo Vierelän Blogi kirjoitti...

" Vastaan itselleni ja muille - Ärsyttävän pitkäjänteiset ja hitaasti syttyvät. Miltei jopa veltot."
Me ollaan samanlaiset Jaska. ;)