Kaikki, jotka katsoitte Itsenäisyyspäivänä ties monettako kertaa ihaillen Edvin Laineen "Tuntematonta sotilasta". Tämä on juuri teille. Ei sen puoleen, niin katsoin minäkin. Aina yhtä hyvä kokemus.
Nämä samat miehet ja naiset ryhtyivät kuitenkin sodan jälkeen korjaamaan vahinkoja, maksamaan sotavelkoja, ja rakentamaan vanhemmilleen parempia elinoloja, ja lapsilleen parempaa tulevaisuutta. Itselleen he eivät sitä vaatineet, vaan äideilleen ja isilleen, sekä lapsilleen.
Kömmäteistä vanhukset miltei väkipakolla houkuteltiin kunnon asuntoihin, ja luotiin vanhuuden turvaa. Lapsille rakennettiin kouluja koluttavaksi ja lapsilisäjärjestelmä. Tämänkin kirjoittaja sai joka syksy uudet ns. "kunnan monot". Törmäsläiset saivat kuulemma huopikkaat. Miksiköhän näin?
Sairaille luotiin sairausvakuutusjärjestelmä, ja työttömille työttömyyden varalta turvaa. Inarissakin me molikkapäät saimme "oman lukion" ristiksemme. Ensimmäiset vuokratalot Inarissakin näkivät päivänvalon 60-luvulla.
Eipä nämä veteraanit kyselleet, kuka on oikeutettu ja kuka ei, kuka ansaitsee ja kuka ei, kuka osallistuu kustannuksiin ja kuka ei? Varmaan vieläkin päässä jyskytti "Kaveria ei jätetä?"
Saattoi tässä rakennustössä muutama "SossuTatukin" päästä pälkähästä "vihreälle oksalle", mutta tulos ja kokonaisuus olivat tärkeimpiä.
Nyt ihmetttelen sitä, että veteraaneja kunnioitaan sodankäynnin ja tappelu pohjalta, mutta samalla unohdetaan se, millaisen jälleen- ja uudelleen rakennustyön he tekivät. He loivat maahan kattavan sosiaaliturvajärjestelmän, jossa "kaveria ei jäteteä".
Nyt näiden veteraanien lastenlapset historiattomasti "paskat välittävät" juuri näistä rakennussaavutuksista. Nyt tuomitaan sosiaaliturvan tarvitsija joksikin "sossupummiksi" ja "sossuelätiksi".
Hävetkää kiittämättömät, ja viitatkaa historiantunneilla.
http://materiaalit.internetix.fi/.../sosiaaliturva/sisallys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti