keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Verottajan oudot kuviot

Olen vuodesta 2006 lähtien käynyt omasta vapaasta tahdostani eri puolilla Lappia sesonkityössä. Pääasialliset työssäkäyntialueet ovat olleet Rovaniemen ja Saariselän seutu. Työsuhteet ovat aina olleet määräaikaisia sesonkien keston mukaan, joko suoria työsuhteita tai henkilöstövuokrausyrityksen kautta. Vuokratyösuhteessa työntekemispaikkoja on samanaikaisesti voinut olla useita. Palkan on kuitenkin maksanut sama henkilöstövuokrausyritys työnantajana.
Vakituinen asuntoni ja kirjani ovat olleet koko ajan Rovaniemellä, jossa olen asunut yhdessä avopuolisoni kanssa vuodesta 1991 lähtien. Yhteisiä lapsia meillä ei ole ollut koko aikana. Ivalossa olen voinut majoittua perikunnan käytössä olevassa kiinteistössä.
Vuoden 2006 verotuksen yhteydessä verottaja ei ensin hyväksynyt matkakuluja oman auton käytön mukaan kotonakäynneissä, vaan yhtenäistämisohjeiden mukaan ne muutettiin "halvimman kulkuneuvon" käytön mukaiseksi (kirjattu 24.10.2007).
Vuoden 2007 verotuksessa matka- ja kotonakäyntikulut verottaja hyväksyi säännönmukaisen verotuksen puitteissa vaatimusten mukaisesti.
Vuoden 2008 - 2009 verotustani muutettiin oikaisuvaatimuksen kautta. Tuossa yhteydessä kävin myös keskustelun verovalmistelijan kanssa "yhteisen lapsen puuttumisesta". Verottaja päätti tuolloin keskustelumme pohjalta, koska avoliittomme on jo niin pitkäkestoinen (1991 lähtien), yhteisen jälkikasvun puuttumista ei voi tässä pitää olennaisena seikkana. Lapin verotoimisto hyväksyi oikaisuvaatimuksen (18.2.2014).
Sitten tapahtuikin yllättävä käänne. Vero-oikaisussa vaadin kotonakäyntikuluja vähennyskelpoisiksi vuosilta 2010, 2011 ja 2012. Nytpä se ei enää käynytkään. Verotuksen oikaisulautakunta päättikin (1.12.2014) olla hyväksymättä kotonakäyntikuluja verotuksessa vähennyskelpoisiksi. Miksi näin?
Verottaja tulkitseekin nyt niin, että minulla olisikin "vakituinen työpaikka ja asunto Ivalossa eikä omaa perhettä Rovaniemellä". Työskentelyäni ei voitaisikaan pitää enää tilapäisenä, vaan työpaikkani olisi vakituinen. Edelleen verottaja tulkitsee niin, että määräaikaisten työsopimusten päätyttyä sesongin loppumiseen niiden jälkeen ja välissä minulla olisikin niin sanotusti "vapaata". 
Näin kätevästi määräaikaiset työsuhteet saadaankin verotuksessa tulkittua "vakituiseksi työpaikaksi". Olen koko ajan ollut kuitenkin myös työttömänä työnhakijana, saaden joko täysimääräistä ansio- tai soviteltua päivärahaa sen mukaan kuinka edellytykset ovat täyttyneet. Mutta tässä sillä ei näytä olevankaan mitään merkitystä. Eli samaan aikaan voin olla sekä työttömänä työnhakijana Rovaniemellä, ja olla vakituisessa työpaikassa Ivalossa. Niinkö? Ne ajat jolloin minulla ei ole ollut voimassaolevaa työsuhdetta ja olen työtön, olisivatkin "vapaata". Kätevää, mutta varsin omituista työelämän tulkintaa.
Jotta kuvio kävisi vielä omituisemmaksi. Jälleen vuoden 2013 säännönmukaisessa verotuksessani kotonakäyntikuluni ovatkin taas vähennyskelpoisia menoja. 


Nyt olen kokonaan työtön, ja tämän kokemuksen perusteella olisi pitänyt olla jo vuodesta 2010 lähtien. 
Lähetä kommentti